|
Jukka Vaijärven retkikertomus Sipoon vesiltä 15-17.6.2004. Hyviä kokemuksia ACA-luokan purjekanootista retkialuksena:
Tiistai 15.6.2004. Saavun Storörenin rantaan SKK:n vajalle fillari raskaasti lastattuna tarvittavilla retkivarusteilla. Mukana on tavalliseen tapaan Haltin kupoliteltan lisäksi ilmatäytteinen makuualusta, kuivapussiin vesitiiviisti pakattu makuupussi, pari varavaatetta, kuivamuonaa, keittovehkeet, pelastuspuku ja vesikannuja 10 litran edestä, jonka arvioin riittävän kolmen päivän reissuun. Tiukan paikan tullen alkaisin hörppiä Itämerta tyhjäksi. Rantsussa ei ollut ketään auttamassa kanootin vesille saamisessa, mikä oli sinänsä ihan hyvää harjoitusta ACA-kanootin vesillesaamiseksi. Vajan ovi oli järkevästi mitoitettu hieman kanoottikärryjä leveämmäksi. Pienen äheltämisen lopputuloksena laiturissa keikkui täysin rikattu ACA-kanootti, johon aloin siirrellä kamppeitani rannan varusteläjästä. En jaksanut sitoa kamoja kiinni kanootin runkoon, mutta pyrin ujuttamaan kapeampia nyssäköitä penkkien alle, josta ne toivon mukaan eivät lähtisi uimaan kaatumisen yhteydessä.
Sitten matkaan! Sää oli mukavan puolipilvisen viileä ja lännestä puhalteli reipas 12 m/s tuuli, joka näytti täyden voimansa heti Storöreninlahdesta selvittyäni. Yritin oikaista parin saaren välisestä matalahkosta salmesta sen sijaan että olisin seuraillut viitoitettua veneväylää Simsalönselälle. Täysmyötäisessä huomasin kanootin alkavan heilahdella voimakkaasti sivusuunnasta ilmavirran irrottua purjeen takaa ja muodostaessa pyörteitä. Yksi heilahdus meni liian pitkälle ja sain kintuilleni viitisen litraa merivettä. No tätä varten on pelastuspuku keksitty ja mokan seurauksena vain puvun ulkopinta kastui. Aloin purjehtimaan salmen suulla edestakaisin samalla tyhjennellen äyskärillä liikoja vesiä. Manöverointini herätti saaren rannassa jonkun paikallisen mökkiläisen uteliaita katseita. Lopulta sain vedet takaisin mereen ja pääsin sujahtamaan salmesta selälle. Toinen sivuköli tapasi matalimmassa kohdassa jonkun kiven ja vaihtoi asentonsa loivempaan kulmaan. Simsalönselällä oli enemmän tilaa harjoitella sivumyötäiseen etenemistä ja sain kanootin melkoiseen vauhtiin. Vesi lensi keulasta molemmille sivuille ja tunnelma oli ajoittain lähes kuin jääpurjekelkassa. En uskaltanut yrittää jiippiä vaahtopäitä nostattavien puuskien keskellä, joten tein tarvittavat käännökset vendoina.
Sivutuulikurssissa oli tarpeen siirtyä laidalle istumaan tasapainon ylläpitämiseksi. Tästä asennosta on helppoa kumartaa ylävartaloa kanootin keskilinjan suuntaan tuulen hellittäessä ja vastaavasti nojata yli laidan kovissa puuskissa. Sitten tapahtui haveri tuulen temmatessa lippalakin päästäni mereen, johon se jäi aaltojen vietävänä kellumaan. Yritin seurata katseella lippistä mutta käännöstä tehdessä hukkasin sen näkökentästäni enkä yrityksistäni huolimatta bongannut sitä enää merestä vaikka jäin paikalle ajelemaan edestakaisin varmaan 10 minuutiksi. Lopulta piti myöntää tappio ja jatkaa matkaa kohti etelässä näkyvää Östholmenia, jonka ohitin suojaisen itärannanpuolelta hieman liian läheltä. Tuuli muuttui pyörteiseksi ja vaikeasti ennakoitavaksi. Lopulta saavutin varjorannan reunan jossa alkoi taas tasainen navakka tuuli, joka siivitti ACA-inkkarin hetkessä Furuholmenin venepoukamaan, joka tarjosi hyvän suojaisan sataman. Peräsin ja sivukölit ylös ja purje alas. Jouduin vetämään pari melanvetoa maihin pääsemiseksi. Läheltä löytyi hyvä telttapaikka, johon asetuin taloksi siivottuani liiat männynkävyt syrjään. Keittimeen tulet ja ruoanlaittopuuhiin. Käyn vielä illalla tuulen hieman hellittäessä purjehtimassa Furun ympäri lastittomalla kanootilla. Yöunta häiritsevät naapurisaarista kuuluvat sotaharjoituksen äänet: konetuliaseet papattavat ja helikopteri säksättää. Välillä rannikkotykistö intoutuu jysäyttelemään kaukaisuudessa.
Keskiviikko 16.6. Tuulee edelleen navakasti lännestä, ei tosin enää yhtä lujaa kuin tullessa. Vähemmän vaahtopäitä. Lähden aamupalan jälkeen purjehtimaan kohti Simsalönselkää ja löydän saaren eteläpäästä kivan hiekkarannan, johon rantaudun. Tulipahan tämäkin saari katsastettua ainakin rannan läheisyydestä, teen smurffipuvussa metsässä pienen kierroksen. Komeita kallioita ja tiheää kuusikkoa, johon kosteat lehdot tuovat vaihtelua. Itäpuolella mökki-infrastruktuuria, kiertelen pihapiirit takamaaston kautta. Tälläisessä paikassa voisi varmaan asustella loppuikänsä kalastellen, seilaten ja saaristolaisproosaa kirjoitellen. Ihmettelin rannasta lähtiessä mikä on kun ohjaus ei toimi, mutta huomasin unohtaneeni laskea ylös nostamani peräsimen veteen, jossa se toimii tehokkaammin kuin ilmassa. Seilaan viereiselle Östholmenille ja maistelen pahanmakuista kaivovettä. Liekö paha maku ollut peräisin maaperästä vai kaivoputkistosta mutta jätin veden ottamisen sikseen - mieluummin vaikka itämerta kuin tätä vettä. Purjehdin pitkin Simsalön länsireunaa toivoen bongaavani rantaan ajautuneen lippalakkini rantakivikosta mutta onni ei suosinut tällä kertaa. Hieman pohjoisempana tulee mökkikeskittymä vastaan. Kenties entinen lätsäni koristaa jo jonkun ranta-asukin kiharoita. Pitäkööt hyvänään.
Takaisin furulla. Muita veneilijöitä ei juuri näy, rannassa käy neljän ruotsinkielisen pojan ryhmä avomoottoriveneellä. Ihmettelevät keittelykalliolla itse tekemääni kokoon menevää risukeitintäni, jonka polttoaineena voi käyttää vaikkapa risuja, männynkäpyjä ja kuivia haahkanpaskoja. Iltaa kohden pari rankkaa sadekuuroa kastelee maaston. Kokeilen teltan lämmitystä siideritölkin pohjasta väsäilemällä hiililämmittimellä. Alussa kuvittelin ettei alumiini kestäisi hehkuvia hiiliä mutta maastokokeet vahvistivat tötsän pysyvän suunnilleen kasassa, joten uskaltauduin kokeilemaan sitä teltassakin. Lämpöä piisasi mutta joistakin hiilistä tuli hieman käryä. Pluspuolelle on laskettava kosteuden poispysyminen rankkasateesta ja paikoin vuotavasta ulkoteltasta huolimatta.
Lähden illemmalla vielä testaamaan aallokkoa Sipoonselälle. Tuuli on kääntynyt luoteeseen eikä aallokko ole kummoinenkaan rannan läheisyydestä johtuen. Kaunissaaren ranta kajastaa houkuttavana viiden kilsan päässä selän toisella puolen, mutta en viitsi tällä kertaa lähteä niin pitkälle kun huomenna pitää luovia luoteisessa takaisin Storöreniin. Tyydyn kiertämään kaakkoispuolella sijaitsevan luodon. Tällä välin valkamaan on tullut joku moottoriveneilijä joka ihmetteli rantauduttuani kulkupeliäni sanoen ettei ole aikaisemmin tuollaista nähnyt mutta sanoi panneensa merkille sen hyvät luovimisominaisuudet. Sadepilveä puskee jälleen päälle. Menen keittokatokseen kokkailemaan ja painun pehkuhin yön hämärtäessä.
Torstai 17.6. Hieno ilma vaihteeksi, lähes pilvetöntä taivasta ja leppoisaa luoteistuulta. Aamupalan jälkeen kamat kasaan ja kanoottiin. Lähden seilaamaan kohti Simsalönselkää. Östholmenin takana heikko tuuli aiheuttaa tuulenpyörteitä oudoista suunnista, näiden kanssa saa olla tarkkana että eteneminen sujuu. Välillä vastainen kurssi kääntyy sellaiseksi että vendan teko keskellä selkää on paikallaan. Simsalön edustalla onkin sitten jo tasaisempaa tuulta. Pystyn tasapainottamaan kallistavat voimat istumalla jalat skuuttipulpetin alla tuulenpuoleisella reunalla. Tarvittaessa voi ottaa toisella kädellä sivukölin kohdalta tukea ettei kallistus valuta kipparia väärälle laidalle. Heikkenevässä tuulessa luoviminen vie aikaa, mutta parissa tunnissa olen jälleen Storörenin edustalla. Tällä kertaa seurailen veneväylää. Vastaan tulee yksi purjevene virsikirjaksi levitetyin purjein. Moikkaamme toisiamme kohdattaessa. Kapoiset salmet tarjoavat runsaasti kiintoisia luovimisharjoituksia ja heikolla tuulella uskallan vetää vendat pitkiksi lähelle saarten rantoja. Hyvällä tuurilla kulku-uralle sattuvat karit näkee ennenkuin kolahta, kanootin syväyshän ei kölit ja peräsin ylhäällä ole montaa senttiä. Storörenin korkeat rantakalliot tarjoavat lisää luovimishaasteita pyöritellessään tuulta vaikeasti ennakoitavasti, välillä vauhti pysähtyy katveisiin mutta sitkeästi purjehtien pääsen pahimman varjorannan ohi. Karhusaaren kaupan kohdalla uudelleen virinnyt tuuli iskee jälleen purjeeseen nykäisten jaluksen kireälle ja aiheuttaen kivaa natinaa rikissä. Viimeinen pätkä SKK:n vajalle onkin yhtä juhlaa veden solistessa keulassa ja sivukölissä. Reissu on onnellisessa loppupisteessään. Vien kamppeeni SKK:n vajalle talteen mutta kanootti saa jäädä maihin vedettynä odottamaan iltapäivän purjehdustreenejä. Cafe Storörenin pihvi oluttuoppeineen maistuu maukkaalta parin päivän kuivamuonadieetin jälkeen...
|
