|
Pirate (merirosvo) -purjekanootin ja kapteeni Koukkukäden seikkailut Etelä-Suomessa 20-26.7.2004
Pirate sivutuulessa, Skorvanista lähdössä Merimelojien vajalle 25.7.2004 (Kuva Rauli Rautavuori).
Taustaa:Purjekanootin runkona on Welhonpesästä 3v sitten ostettu Inkkari 490, edullinen lasikuitu inkkarikanootti, joka on tarkoitettu lähinnä kalastus/sorsastus käyttöön pienille järville ja joille. Se on erittäin kätevä kääntymään ja liikkuu helposti kahden melottaessa. Pituus 490cm, leveys 95 cm, paino 40 kg.
Itse olen kanoottiin tehnyt seuraavia muutoksia: peräosaan asennettu moottoriteline/peräsin ja maston/kölien sijoituspaikan kohdalle on lisätty 2 kerrosta ylimääräistä lasikuitumaton palasta sekä puurimaa liimattuna epoksilla. Pohjaan on liimattu kaksi kinnityspistettä ja sisälaitojen ympärille on asetettu naru, jolloin tavaroiden kiinnittäminen ympäri kanoottia on helppoa. Istuimien päälle on narulla sidottu makuualustan palasia, koska lasikuitupenkit tuntuivat liukkailta ja kuumilta kesähelteillä, samoin myös kelluttavuutta parannettiin.
Vauhtia purjekanootti varusteluun sain firman pikkujoulujuhlissa, kun puhe tuli harrastuksista ja puhuttiin purjekanoottiharrastuksesta Junno Kaarnan kanssa, Junnolle harrastus oli jo ennestään tuttua. Purjekanootiksi rakentamisen suunnittelu alkoi alkuvuodesta 2004. Junno kantoi minulle materiaalia aiheesta ja hain sitä itsekkin aktiivisesti internetistä ja kirjastosta. Tälläisten kanoottien suunnittelu ja mitoittaminen on se hankalin puoli. Työlain vaihe oli kuitenkin itse puun työstö, koska puuta käytettin mahdollisimman paljon sen keveyden, kestävyyden, työstettävyyden ja edullisuuden vuoksi. Oma aikansa kului myös rakennustarvikeliikkeitä kierrellessä ja katsellessa mahdollisuuksia metalliosien saatavuudesta.
Retken tarkoitus:Tarkoitus oli selvittää miten avoinkkarilla selviää meriolosuhteista, joka on sunniteltu ihan erilaiseen käyttöön. Lisäksi oli tarkoitus opetella purjehtimaan ja selvittää rakentamani purjevarustuksen lujuus ja siihen vaikuttavat voimat vaativissa merioloissa. Tuoda purjekanoottiharrastusta tunnetuksi.
20.7.2004
Piraten matka alkoi Kauhajoelta noin klo 12 auton katolla. Helsingissä pirate oli Merimelojien vajan edustalla klo 17, ja sain apua kanootin alas laskussa. Vajan edustalla purjevarusteiden kokoaminen ja ensimmäiset kokeilut noin klo 18. Purjehduksesta ei meinannut tulla mitään, peräsin takkuili ja kölit oli väärässä asennossa luovimisen mahdollistamiseksi. Lopetin kokeiluni noin klo 19, kun totesin peräsimen kiinnityksen pahoin revenneen. Tuuli oli silloin aika navakka. Tämä oli vasta toinen kokeilu tällä purjeinkkarilla. Ensimmäinen testi oli heikossa tuulessa Kauhajoella 1,5h.
Kölien oikea luovimis asento tuli kuitenkin testissä ilmi. Koska minulla ei ollut lupaa säilyttää inkkaria vajasaarella hain asunnoltani mukanani tuoneen sähköperämoottorin ja veneakun. Sitten otin avalon basic-kajakin hinaukseen ja ajelin vastatuuleen moottorin avulla Mäntysaareen, jonne olin saanut säilytysluvan saaren isännältä. Sen jälkeen otin hinaamani kajakin ja meloin sillä takaisin vajalle.
21.7.2004
Meloin kajakilla lauttasaaren ympäri Mäntysaareen kokeilemaan uutta ideaa peräsimestä, koska alkuperäinen oli hajalla. Alkuperäistä peräsintä minulla ei olisi aikaa korjata ennen viikonlopua, koska se oli mitoituksiltaan liian heikko. Uusi idea peräsimen korvaajasta oli melaperäsin. Tuuli ei suosinut testejäni, mutta totesin inkkarimelan olevan liian lyhytvartinen peräsimeksi. Seuraavaksi kokeilin inkkariini tehtyä 230 cm pitkää kaksilapaista melaa, jonka totesin ehkä olevan kelvollinen. Kiinnitys oli narulla mottori/peräsintelineeseen. Tykkään käyttää yksin meloessani inkkarilla tuota pitkää kaksilapaista melaa, jolloin ei tarvitse tuskailla j-vetojen kanssa. Testin mentyä hieman piloille tuulettoman sään vuoksi, nautin kuitenkin muiden retkeläisten lämmittämästä saunasta ja uinnista Mäntysaaressa. Paluu vajalle kajakilla.
22.7.2004
Meloin noin klo 12 mäntysaareen kajakilla hakemaan purje-inkkariani illan purjehdusharjoituksiin Sipoon Kanoottiklubille. Nostin purjeet ylös ja purjehdin kohti Hanasaarta. Väylällä vastaan tuli isoja aluksia kovaa vauhtia, joten piti olla tarkkana ettei kanottiini tullut vettä sisään. Tämä pätkä todisti sen, että kaksilapainen mela kävi peräsimeksi tilapäiskäyttöön. Koska aika alkoi olla tiukilla harjoituksiin ehtiäkseni, nostin peräsimen ylös ja laittoin moottorin veteen. Purjeet olivat ylhäällä koko matkan ja käytin moottoria lisävoimanlähteenä ja peräsimenä heikossa tuulessa. Tällä systemillähän voi luovia mihin kulmaan vaan. Vajalle päästyäni oli edessä kanootin varusteiden purku ripeästi ja taas Johanneksen avustamana Pirate auton katolle.
Matka autolla kohti Sipoon Kanoottiklubia, missä on torstai-iltaisin purjekanoottiharjoitukset. Normaali kuvio rannassa oli edessä kanootti katolta alas ja varusteiden kasaus ja kuljetus rantaan. Harjoituksin oli tullut toinenkin uusi purjekanootti ja uusia kiinnostuneita harrastajia oli kokeilemassa lajia ja katsomassa rannalta. Harjoituksen lomassa tuli kokeneilta kanottipurjehduksen harrastajilta hyviä vinkkejä kalustoni virittelyyn parempaan kuntoon. Harjoituksen jälkeen oli kaluston pakkaus autoon ja perinteisten munkkikahvien vuoro viereisessä kahvilassa. Sitten oli kiire vajalle, että saadaan kanootti pois katolta, ennenkuin muut melojat lähtevät kotiin. Kanootin lasku vesille onnistui taas suunnitelmien mukaan avustettuna. Sitten kotiin retkikamoja pakkaamaan ja syömään. Retkikamat saatuani kasaan asuntoni lattialle, alkoi väsy painaa, olihan kello noin 24. Otin ruhtinaalisen 1 tunnin unet.
23.7.2004
Herättyäni pikaunien jälkeen vein autolla retkikamat vajalle ja sitten vein autoni kotiin säilytykseen. Kävelin aamuyön tunnelmissa vajalle pakkamaan kanoottini. Kanoottiini oli lastattu 9 vuorokauden retkitarpeet, painoa arviosin kanootilla lasti ja purjevarustus mukaanlukien olleen noin 90-100 kg. Tuuli alkoi hiljalle viretä, ns. maatuuli joka oli suoraan mantereelta merelle. Vajakirjaan lähtömerkintä 2.30. Siitä meloin yön pimeydessä ja yksinäisyydessä Mäntysaareen, vesillä ei ollut ainuttakaan veneilijää/ melojaa. Mäntysaaren rantaan inkkaria vedettäessä katkesi keulanaru, ja pyllähdin kivikkoon selälleen.
Teltta oli pystyssä Mäntysaaressa klo 4. Nukuin klo 8 saakka, jonka jälkeen tein tukevan retkiaterian. Mukani purjehdus harjoituksista olin tuonut paljon vinkkejä, joten aioin heti testata purjeeseen tehtäviä tukia. Tueksi kelpasivat testeihin saunalta löytyneet vanhat ikkunan karmit, joista poistin naulat. Vanhat ikkunakarmit olivat viety saunalle poltettavaksi. Tukien merkitys oli lisätä purjepinta-alaa ja lopettaa purjeen takareunan räpsyminen tuulessa. Purjeen takareuna on malliltaan pyöreä ja kinnitykset taas kolmion muotoiset, joten tämän vuoksi tukia tarvittiin. Tukia ei ollut Nykäsen tekemissä ACA-purjekanooti ohjeissa kerrottu. Samoin ohjeissa olevaan maston pylpyrään ei olisi saanut tehdä tilaa prikoille, koska naru vetää sivulle ja hyppää pylpyrältä sivuun. Tämä pahimmillaan jättää purjeen joko ylös tai alas asentoon.
Klo 12 kanootti oli valmis vesille ja purjeeseen tehtävät muutokset tehty. Mäntysaaressa retkeilllyt ja puutöitä tehnyt Hurmeen perhe avusti vesille työnnössä. Tuuli oli muuttunut yön aikana reippaksi 10 m/s tuuleksi etelästä, lievästi idästä. Tuuli oli niin kova, että en uskaltanut isoa ACA-purjettani nostaa reilussa aallokossa ylös. Matkalla kohti Pukkisaarta sain selville, mitä ominaisuuksia puuttui inkkaristani meriolosuhteissa. Tuulipinta oli melkoinen, vaikka runsas lasti hieman pienensi sitä. Lisäksi vartalolla piti tehdä jatkuvasti keinutusliikettä, että vesi pysyy kanootin ulkopuolella. Inkkaristani puuttuu suuntavakavuus, koska mitään evää tai peräsintä ei vedessä ollut. Täten ainoa keinoni ohjata oli hento kallistus ja hyvän melontatekniikan hallinta. Tuulen aiheuttama iso sorto piti ottaa myös huomioon melottaessa.
Pukkisaareen päästyäni olin aika puhki ja pidin 15 minuutin eväs/juomatauon. Todettani kelin melko vaativaksi päätin valita sisäreitin. Pukkisaaren takana päätin kokeilla purjetta. Kun pääsin Pukkisaaresta lähtemään ja pääsin lähelle veneväylää totesin, että purjeen veto oli niin raju, etten sitä kykenisi pitelemään 5 minuuttia kauempaan, joten laskin purjeet alas ja meloin kohti Soukansalmea.
Suokansalmen läheisyyteen Hanikan virkistysalueelle päästyäni aloin olla väsynyt ja nälkäinen, joten laitoin leirin pystyyn ja nukuin tunnin sateessa teltassani syönnin jälkeen. Tunnin levon jälkeen voimat tuntuivat taas palanneen ja lähdin jatkamaan matkaa kohti Pentalaa. Huomasin kartasta sillan, joten en nostanut mastoa ylös. Soukansalmen sillasta ei purjevarustuksilla olisi mahtunutkaan ali. Pentalan venelaiturin kohdalla totesin tuulen olevan hyvä purjehdukseen, joten menin laiturille muiden purjeveneiden viereen virittelemään purjevarusteita iskuun. Samoin annoin tietoa kiinnostuneille purjeveneilijöille purjekanootiharrastuksesta. Upeassa purjesäässä luovin näyttävästi purjeveneilöiden silmien alla.
Upea purjehdussää alkoi muuttua hurjaksi tuuleksi 10 m/s Stora Herrön ohitettuani, myös aallot alkoivat olla yli metrin luokkaa. Silmissä alkoi kuitenkin loistaa Skorvan saarella oleva sauna, joten sitkeästi tsempaten purjehdin yli Herröfjärdenin avoimen selän melkoisessa tuulessa ja aallokossa. Puinen peräsimenä käyttämäni kaksilapaisen melan varsi narisi ja taipui selvästi. Enpä ole ennen nähnyt melassa sellaista vääntöä. Lilla Bredskär:n kohdalla voimani olivat ihan lopussa ja laskin purjeet alas ja pidin tarvitsemani tauon.
Lilla Bredskärstä meloin hiljalleen Stora Brandön asti, se paikka oli oikea tuulitunneli, joten ei tullut mieleenkään vielä nostaa purjeita ylös. Stora Brandö:n venesataman jälkeen nostin purjeen jälleen ylös, pitihän skorvan saarelle tulla purjeet ylhäällä. Voimakkaan tuulen vuoksi en mennyt suoraan kohti skorvan saarta vaan osaksi luovimalla kiersin Skeppaviken kautta luotoja väistellen tähtäimenä skorvan saaren mökin edusta. Vauhti oli kiva juuri ennen skorvan saarta, kunnes se tyyntyi saaren takana. Loppumatkan meloin purjeet ylhäällä kohti hiekkarannan kajakkien rantautumispaikkaa, kello oli noin 22.
Saunassa olijat huomasivat tuloni, kuten oli ollut tarkoituskin. Purjekanootin näkyvyys vesillä on muuten ihan eri luokkaa kuin kajakin. Jos ei läheltä näe 4m 10cm veden pinnasta kohoavaa 2,4 metriä leveää kohdetta, voi näössä olla parantamisen varaa. Kölit alhaalla ja purje ylhäällä korkeus on sama kuin aluksen pituus.
Rantaan päästyäni keräsin muutaman oluen ja saunavarusteet ja painuin saunaan. Olo oli mahtava päästyäni määränpäähäni etuajassa vaativissa merioloissa, avokanootillani, joka oli sunniteltu pikkujärville ja joille. Saunassaolon aikana oli pieni vesisade. Saunan jälkeen menin lampun valossa pystyttämään telttani. Teltalta takaisin saunalle palatessani liukastuin kalliota laskiessani ja sain oikeaan käteeni ranteeseen syvän haavan, mustelmia ja venähdyksen. Haavaa särki ja se turposi hieman ja rajoitti käteni liikkumista normaalisti. EA-ryhmäläisenä paikkasin itse haavani omasta ea-laukusta saamillani välineillä. Puhdistin haavan, mutta jälkeenpäin selvisi, että se ei ollut kuitenkaan tarpeeksi hyvin putsattu. Saunalla minua alkoi pyörryttää ja makasin kuistin lattialla hetkisen jalat kaiteilla. Jo illalla arvelin, että kättäni ei ehkä saa melontakuntoon lähipäivinä. Puolen yön seutuvilla menin telttaan nukkumaan.
24.7.2004
Aamulla oli normaalien aamutoimien vuoro. Hyvästelin muut melojat, jotka lähtivät Porkkalan kaupalle käymään. Sen jälkeen kulutin aikani snorklailemalla skorvan ja pikkuskorvanin saaren välissä räpylät ja melontahousut jalassa, snorkkeli ja uimalasit päässä etsien samalla Hannun pudottamia aurinkolaseja. Vedessä oli ihana polskia ja näkymät olivat upeat, vesikasvillisuus oli runsasta ja seassa oli hieman pikkukaloja. Totesin, että melontahousut jalassa oli ihan vaivatonta polskia ainakin 15 minuuttia vedessä kylmettymättä yhtään. Vesikasvillisuus oli niin runsasta, että pohjaan näkeminen oli melko mahdotonta, joten lasit jäivät löytymättä. Toinen pääasillinen ajantappo harrastukseni oli virvelikalastus. Kalat eivät nyt vaan olleet yhtään syöntituulella.
Purjealuksestani katkennen nokkanarun korjasin ja parantelin muutenkin purjevarusteitani. Kävin tekemässä melontatestin kovassa tuulessa tyhjällä inkkarilla. 200 metriä riitti testiin, jossa totesin, että kipeällä kädellä ei melota takaisin vajalle ainakaan yhdessä vuorokaudessa. Seuraavaksi hain kännykällä merisää ennusteen. Ennuste kertoi, että huominen sää pitäisi olla ihanne purjehdussää vajalle. Sen jälkein tein muutoksia peräsimeeni, koska peräsintä ohjaava käteni oli vahingoittunut. Muutin peräsimen kiinnityksen oikealta vasemmalle. Kiinitys oli nyt siis vasemmalta kyljestä mottoritelineestä köydellä. Kipeässä oikeassa kädessä oli kuitenkin puristusvoimaa, joten pystyisin hieman skuuttiköyttä pitelemään. Illalla saunottiin ja paistettiin nuotiolla makkaraa. Makkaran syönnin yhteydessä vuorokausi vaihtui.
25.7.2004
Makkaran paiston jälkeen menin nukkumaan. Aamulla heräsin klo 8 ja tein normaalit aamutoimet ja kanootti työnnettiin vesille klo 11. Purjehdus sää oli erinonomainen vajan suuntaan, joten halusin lähteä heti. Muut retkeläiset lähtivät tunnin tai kaksi minun perään, joista ainoastaan Taipaleen Hannu sai minut kiinni Stora Bodö:n luona eli suunnilleen puolessa matkaa. Olin juuri lyhellä maatauolla kyseisessä paikkassa. Hannu kertoi nähneensä minun kaukaa 3km päästä, ja sanoi että välillä ei saavuttanut minua ollenkaan, joten parhaimmillaan vauhti oli yli 10 km/h. Purjekanootilla olisi päässyt kovempaakin, mutta tyydyin leppoisaan retkivauhtiin kipeän käteni vuoksi. Lukitsin skuuttinarun jalkojen alle, koska en halunnut rasittaa kipeää kättäni.
Myötätuulessa vauhdin ollessa hyvä kölit joutuivat resonanssiin ja toinen kölien vahvoista 3mm metalli kulmaraudoista vääntyi. Myötätuulessa ei kölejä olisi tarvinnut, mutta halusin hidastaa vauhtia, suuntavakavoittaa ja tukevoittaa menoa. Malmkoplannin ja Stora Bodön välillä jouduin väylää ylittäessäni tekemään tiukan kännöksen takaisin kun iso muskelivene ei hidastanut ja antanut tilaa vaan meni täyttä vauhtia noin 20 m päästä. Se oli vaikein paikka koko reissulla, kun yli 1 m peräalloissa, inkkarini keinui ja purje riuhtoi kallistuessaan puolelta toiselle.
Stora Bodön jälkeen tuuliolosuhteet oli heikommat ja Hannu joutui odottelemaan. Hannun kanssa mentiin kahville Isoon vasikkasaareen. Saaren takana jouduin melomaan inkkarityylillä 500 m, kun tuulta ei saaren takana ollut. Kahvilla huomasin haavani mätineen ja syykin selvisi. Nahan alle oli syvälle piiloon jäänyt kaksi pientä hiekan jyvästä. En saanut niitä helposti pois, joten jatkoimme matkaa. Hannu lähti omaa vauhtiaan vajaa kohti. Vajalla löysin muovitikun, jolla kaivoin hiekan jyväset pois haavasta ja sitten huuhtelin haavan hyvin. Takaisin tulo aikani oli noin 6 tuntia (matka noin 27 km), sisältäen maatauon ja kahvitauon. Lisäksi kahvila tauosta tuli noin kilometrin lisämatka.
Saunonnan jälkeen lähdin hakemaan autoani, retkivarusteiden poisvientiä varten. Inkkari jäi vajalle seuraavaan päivään asti paikalle, jossa se ei ollut kenenkään tiellä ja puoliksi piilossa. Seuraavan yön olin kämpälläni.
Pirate-purjeen ylösnosto pikku skorvan saaren tuulen suojassa. Skorvanista lähdössä Merimelojien vajalle 25.7.2004 (Kuva Rauli Rautavuori).
Kuvasta näkyy masto (korkeus 280cm), Liimapuusta tehdyt kölit (120 cm) kummallakin sivuilla. Kölit on vahvistettu lasikuitu/puutappi vahvistein. Liima on testattu ainakin melko vedenkestäväksi, mitä suurin osa puuliimoista ei ole. Puuosat on lakattu 3 kertaan venelakalla. Metalliosat on pyritty hankkimaan haponkestävästä materiaalista. Peräosassa takapenkin takana alumiininen moottori/peräsin teline. Kölien kiinnitys on samasta paikasta kuin masto. Tämä kölien kiinnityspaikka ei kuitenkaan ole hyvä paikka pelkälle ACA-purjeelle, sen vuoksi fokka purje tarvitaan luovimiseen. Aca-purjeen kanssa luoviminen onnistui jotenkin kölien ollessa takaviistossa asennossa. Kölien oikea paikka on purjepinta-alan keskipisteessä.
Maston paikka on mitoittettu siten, että etupenkille mahtuu matkustaja ja penkin taakse akku. Muuten maston paikka olisi kannattanut siirtää lähemmäksi etuosaa ACA-purjekanootin ohjeiden mukaisesti. Kapteenin paikka on joko kanootin pohjalla keski ja takapenkin välillä tai takapenkillä. Takapenkillä istuttaessa näkyvyys eteen on huono, hieman kumartumalla näkee kyllä. Ikkuna purjeen alaosassa parantaisi näkyvyyttä eteenpäin. Keskipenkille ei mahdu istumaan purjevarusteissa, koska ohjausköydet kulkevat siltä kohtaa.
26.7.2004
Aamutoimet tehtyäni ja syötyäni oli työpaikkalääkärille varattu aika. Yleislääkäri ei tehnyt mitään kipeälle kädelleni vaan antoi lähetteen Töölön sairaalaan kirurgian osastolle HYKS:iin. Kävelin sinne Vallilasta ja aikaa Töölössä vierähti 3 tuntia. Siitä voi päätellä, missä ne vähät määrärahat näkyy. No palvelu oli asianmukaista kuitenkin ja ranteesta leikattin ylimääräiset ihon riekaleet ja kuvattin röntgenissä. Kuvista selvisi, että murtumia ei ollut, pelkkä syvä haava ja sen ympärillä oleva iho ärtynyt ja hieman turvoksissa. Lääkäri kehotti olemaan ainakin viikon rasittamatta kättä.
Sairaalasta päästyäni söin ja lähdin vajalle hakemaan inkkariani, josta pienen hakemisen jälkeen löysin tarvittavat nostoapurit. Kiitos seuran avuliaalle ilmapiirille, jota ilman ei reissuni olisi onnistunut. Sen jälkeen pakkamaan tavaroita Kauhajoen reissua varten ja 2 tunnin unet ennen matkaa. Matkalla pidin kaksi taukoa, joissa nukuin hieman.
27.7.2004
Merkittävin näkymä oli kello 2 yöllä syrjäisellä hiekkatiellä keskellä metsää Jalasjärvellä, reitillä jota en koskaan ennen ollut käyttänyt. Vastaani käveli tietä pitkin noin 3m päästä iso aito susi. Vauhtini oli todella pieni, joten näin sen autoni valoissa ihan selvästi, eikä se ymmärtänyt pelätä yhtään. Se jatkoi matkaansa tietä pitkin jälkeenikin. Ennen ole koskaan ennemmin nähnyt sutta luonnossa. Perillä vanhempieni luona olin klo 2.30.
Purjeiden kuvaus: Itse tulen käyttämään kanoottiani, sekä purjeilla, että ilman pääasissa pienillä järvillä ja joilla kalastellen. Pirate on siksi meriolosuhteisiin nähden purjealansa nähden ylitehoinen. Kai se kuuluu myös luonteeseeni tehdä mielummin porche laatua kuin lada laatua, eli on itsestä kiinni miten sen kanootin saa kulkemaan. Meritestiin ei kuitenkaan otettu mukaan pientä 0,45 m² etupurjetta (fokkaa), koska sitä ei oltu vielä saatu valmiiksi. Purjeena oli ACA-tyyppinen purje, pinta-alaltaan noin 4,1 m². Purje on itse valmistettu aumamuovista, teippaamalla aumateipillä.
Purje materiaalin valintaan vaikutti se, että isäni toimiessa turveyrittäjänä. Olen nähnyt ne olosuhteet jossa aumamuovi on, ja täten tiesin sen varmaan kestävän myös purjemateriaalina. Auringonvalo kuitenkin hapertaa tätä aumamuovia, joten se ei tule kestämään kuin korkeintaan muutaman vuoden. Lisäksi siihen tulee helposti viiltoja, mutta onpa se helppo paikatakin aumateipillä. Purjemuovin sain ilmaiseksi, joten hintaa tuli 25 m aumateipin verran eli noin 10 euroa. Täten se on minulle edullinen keino protoilla erityyppisiä purjeita. Tälläisiä pieniä aumamuovin paloja jää aina käyttämättä isäni yrityksessä, joten saan nekin täten hyötykäyttöön.
Turvallisuus: Onhan se vähän järjetöntä hommaa lähteä yksin merelle avokanoottilla ja purjeilla kovaan tuuleen. Inkkarilla merellä melossa pitää ottaa tuuli paljon tarkemmin huomioon niin purjeilla kun ilmankin. Siksi itselläni oli retkivarusteita huomattavasti yli retkessä käytetyn ajan tarpeen. Purjehtiessa vaatetuksen tulee olla lämpimämpi kuin meloessa, koska kehon tuottama lämpö on pienempi ja myös turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Itselläni oli purjehtiessä päälläni vähintään ns. puolikuivapuku ja veden lämpötila oli noin 20 astetta. Vedessä olisin kyennyt toimimaan näillä varusteilla tuntikausia. Uimataidostani sen verran, että normaali uimalenkkini on 2 km. Kännykkä oli mukanani saatavilla suojapussissa melontaliiveissä kokoajan, samoin pilli, kartta, kompassi ja puukko. Melontaliivit on jo itsestäänselvyys. Itsensä köyttämistä kanoottiin köydellä kiinni putoamisen varalta en tehnyt.
Yhteenveto: Avokanootin ollessa täydessä retkilastissa, se on huomattavasti tyhjää vakaampi ja purjeiden aiheuttama kallistustarve pienempi. Täysi retkilasti aiheuttaa myös tuulipinnan pienenemisen, huonona puolena aallot tulevat helpommin kanoottiin sisään. Meritestien jälkeen huomasin, että olisi kätevä olla myös pienempi pääpurje kun tuuli yltyy yli 8 m/s tuuliin. Toisaalta, jos myös haluaa vetokalastaa samalla pienempikin vahti olisi suotavaa. Suunnitteilla olisi rakentaa niin sanottu 1/2 ACA-purje, joka olisi puolet oikeista ACA-purje mitoista, toinen vaihtoehto on säädettävä purjepinta-ala. Tehot ACA-purjeella yli 6 m/s tuulessa ovat riittävät ja alkavat olla liian kovia kovakuntoisellekin kaverille yli 10 m/s tuulessa. Lisäksi avomerellä avokanootin aallokosta johtuvat ongelmat alkavat olla isompia kuin tuuliongelmat. Suunnitellun fokka purjeen aion tehdä, mutta tulen sitä varmaan käyttämään erittäin heikoilla tuulilla alle 3 m/s ACA-purjeen kanssa taikka 1/2 ACA-purjeen kanssa yhdessä.
Inkkarini helppo käännetävyys, eli huono suuntavakavuus aiheuttaa tarpeen tavallista vankempaan peräsimeen. Suuntavakavuutta voisi parantaa purjekäytössä esimerkiksi irrotettavalla lisäkölillä esim. keulaosaan. Jokikäytössä lisäköli olisi haitaksi. Inkkarini pohjanmuoto on keskeltä aika tasainen, mikä heikentää toissijaista tukevuutta. Keulan ja perän muodot ovat banaanimaiset, mutta myös v-muotoiset.
Avomerelle oikeampi kulkupeli on mielestäni hyvä merikajakki, esim. Avalon Viviane Exp. Active. Reissu oli hyvin onnistunut ja unohtumaton kokemus, jos käden tyypillinen retkivamma otetaan huomioimatta.
Kävin loppuviikosta testaamassa Kajak Sport Oy:ssä Eurajoella Marlin-kajakkia. Marlinissa oleva aktiiviperäsin tuntui tekevän kajakista erittäin ketterän, olisiko siitä purjekajakin peräsimeksi. Marlinissa on melonnan kannalta hyvä kapea ja lyhyt nokka, mutta purjekajakiksi parempi vaihtoehto on varmaan Viviane Exp.Active pitkän nokan ansiosta, sekä v-mallisen pohjan ansiosta. Onnistuisikohan Vivane Exp. Activella luoviminen ilman kölejä? Purjeharrastus on selvästi lisääntymässä ainakin Suomessa, joten herätys kajakkien valmistajat. Itselläni on tekninen ja kaupallinen koulutus. Purjekajakin ero vaatimuksissa tavalliseen merikajakkiin on lähinnä isompi nopeus hyvissä oloissa.
Sanasto:
ACA Lyhenne sanoista American Canoe Association (Yhdysvaltojen kanoottiliitto), ACA on myös purjekanootiluokka (yleisin purjekanoottiluokka Suomessa).
FOKKA etupurje
PYLPYRÄ narupyörä
SKUUTTI Jalusköysi, säätököysi
Retken kertomus:Tomi Kallio-Könnö
|
